Kuvasi välittää hyvin ajan kulumisen. Tai oikeastaan kuvan kohteella ei ole enää aikaa. Sitä on vain katsojalla ja kuvajalla.

Kiitokset blogiviestistä ja kauniisti sanottu suomenhevosesta, vaikkakin totuushan se vain oli. Olen kanssasi samaa mieltä. Yhä edelleenkin suomenhevosessa on sen erityislaatuinen luonne, jota toiset eivät voi sietää ja toiset rakastavat. Toiset sanovat periksiantamattomuutta kovapäisyydeksi, toiset mieltävät herkkyyden ja nöyryyden helposti tyhmyydeksi jne jne. Mutta sepä siitä.

Tämä kuva ei päässyt tajuntaan asti parin ensimmäisen sekunnin aikana, mutta kunhan aivot saivat silmän signaalit tulkittua, niin sitten jäinkin sanattomaksi...! Parempi siis nöyrtyä ja katsella vaan hiljaa.

Helsingin Kivinokassa viime kesän ympäristötaiteen näyttelyssä oli samannäköisiä hahmoja, ne oli päällystetty isoilla vihreillä lehdillä, ja ne seisoivat pystyssä.

Minulla on kuvakokoelmissani 8000 vuotta vanhan luurangon kuva. Ajattelin ensin laittaa sen blogiin, mutta päädyin kuitenkin lapseen, koska lapsesta oli kauniimpi kuva.

Terv. Anita

Vaikuttava kuva...

onpa hieno kuva ! mustavalkoisia kuvia rakastan yhä, eniten.

Pelottavan vaikuttava kuva. Jotain sellaista, joka koskettaa syvimpiä tuntoja.
Hienosti vangitsit hetken ja sulautit kuvasi sanoihin. "Maaton mies"... hmm...

Puhutteleva kuva, joka aukeni vähitellen. Joka sana läsnä tuossa kuvassa. Hieno oivallus, pelottavan värisyttävä kuva.

Rimpula vei jalat suustani! Hieno kuva!
Mukavaa Joulun odotusta!