Valo alkaa taas voittaa pimeyden. Talven selkä on taittumassa.

Enää ei ole pimeää kotiin tullessa. Ja aamulla valkenee jo automatkan aikana. Ihanaa! Metsään pääsee muulloinkin kuin viikonloppuna. Ei väsytä samalla tavalla ja mieli on virkeämpi pidempään päivän aikana.

Olen nauttinut talvesta. Niin kuin nautin syksystä, kesästä ja keväästäkin. Kaikissa vuodenajoissa on jotain ihanaa. Oma tunnelmansa, omat tuoksunsa, värinsä, valonsa ja tunteensa. Kaikkiin liittyy jotain omaa, mitä muissa ei voi olla. Viime kesänä päätin, että nautin jokaisesta säästä. En valita kylmästä enkä helteestä, en liioin sateesta tai viimasta. Minun ei ole tarvinnut tuota päätöstä muistuttaa itselleni eikä "yrittää" noudattaa sitä. Se on tullut ihan luonnostaan. Olen nauttinut kaikista säistä ja jokaisen vuodenajan omalaatuisista piirteistä.

Kevät tulee taas. Vuosi jatkaa kiertoaan, kuten aina ennenkin ja kuten aina jatkossakin. On sentään jotain, mihin tässä maailmassa voi luottaa. Se että aika kuluu, vuodet seuraavat toisiaan, vuodenajat toisiaa, päivät ja tunnit toisiaan. Lohduttavaa, eikö?